Siellä ne nyt on, ihka ekat ATC-kortit, postissa. Ja peruuttaa ei voi...Sen verran hassu olen, että vaikka tiesin miehen raahavan yhden ison kirjalähetyksen iltapuolesta postiin, oli pakko lähteä itse kuskaamaan tuo kirje kesken työpäivän.

Tuli mieleeni se olisko Novan radiomainos, jossa mies joutuu luopumaan vanhasta kahvinkeittimestään. Iskä ottaa töpselin irti...Mahtaako joku tunnistaa tunteen, vaikka kyllä tässä enimmäkseen on jännitystä siitä, ovatko nuo jutut kelvollisia lainkaan. Näyttivät kovin kirjavilta ja ei minulta. Tai ehkä.