Onkos teille koskaan käynyt niin että jonkun kortin kanssa kun rupeaa tökkimään niin tökkii? No tietysti on, en minä voi olla ainut.

Niin kävi siis tänä iltana. Väsymystä oli jo ilmassa kun aloitin hommat. Sain kuitenkin huomisen Maailman ympäri 28 päivässä-haasteen kortin suht kivuttomasti valmiiksi, vaikkei tykkiä löytynytkään. Ainakaan sopivaa.

No, sitten ajattelin että tekaisempa tuon Kollaasimanian Miehen ja vaimonkin tuosta, kun olin jo päivällä etsinyt tekstin ja osan kuvistakin. Homma luisti kuin mikä ja tarkoitukseni oli tällä kertaa vauhdittaa sitä vielä vetelemällä kaikki tekstit ja kuvat tarrakoneen läpi, mitä en yleensä tee...No, viimeisen tekstin kohdalla kone rupesi ryppyilemään ja tottahan toki, kun avasin sen, nauha oli loppu.

No, missäs se minun piskuinen tekstinpätkä piileksikään. Siellähän se oli tarrasutun sisällä iloisessa mytyssä. Ei muuta kuin takaisin koneelle ja uusi teksti. Mies yritti siinä istua myötätuntoisen näköisenä ja sai tietysti korvilleen. "Mitä siinä istut vahtaamassa, painu nukkumaan siitä." Joopa joo, teeman mukaisesti...

Vihdoin kaikki tekstit ja kuvat olivat paikallaan ja päätin lämästä keskelle korttia suurehkon leiman Now and forever. No, eihän tuo teksti juuri siinä näy, mutta tuo ehkä jotakin eloa pintaan.

Mitäs vielä tarvitaan. Vähän väritystä, naisen suuntaan akvarellikynällä vaaleahkoa punaista, miehen ympärille sinistä. Ei näytä tuo sininen miehen kuvan ympärillä hyvältä, mutta istuu jo siinä...

Ja sitten tänään tulleiden ihanien kulmaeylettejen kimppuun. Mites tämän kiinni saa? Vasara on alhaalla ja sen lyömävehkeen mies - totta kai- on hävittänyt :( Lopulta nuijin kulman sileäksi ja yritän teipata ja liimata, koko kortin kulma on jo melko pehmeetä kamaa. Pehmeetä, nämä ovatkin niitä toisia, niitä joita ei tarvitse nuijia, kunhan kynällä pyöräyttää. Otan uuden kulman, ei onnistu kynällä mutta pari napausta saksilla ja avot, siinä istuu - vaimorukan päässä. Joo...

Sitten on aika siivota pikaisesti pöytä ja lähteä kuvauspuuhiin. Ryttään roskapaperit ja survon koriin. Ja mihinkäs se kortti hävisi...sielähän se on roskapaperitollon sisällä.

Suorin kortin, ei se nyt ihan mahdottomalta näytä. Itse skannaus sujuukin ihme kyllä mallikkaasti.

No, mitä tästä voisi päätellä. Että on aika pitää pieni ATC-loma, kunhan maailmanympärimatkamme päättyy. Järjestellä viimeisen muutoksen jälkeen kaaokseksi jäänyt työnurkkaus kuntoon, asetella kortit uuteen kansioon ja katsoa, että kaikissa on tekstit kunnossa. Parannella blogia ja ommella vihdoin ne keltaiset verhot valmiiksi...

Ainahan sitä suunnitella voi...