Kaikkihan nyt tietävät mistä on kysymys, kun puhutaan "Tuulen viemästä". Mutta mutta...oletko lukenut? Minä en. Pakko myöntää. Mutta olen nähnyt leffan kaksi ja puoli kertaa, siksi tohdin vastata Sinitaivaan Ainon haasteeseen.

Ja nyt vähän tarinaa. Ensimmäisen kerran näin leffaversion Tornin VPK-talon elokuvateatterin puiselta penkiltä aika pikkutyttönä ja se teki minuun valtavan vaikutuksen. Enää en muista tarkasti mikä nimenomainen asia siinä niin kovasti vaikutti, mutta muistan kokeneeni Charlettin hyvin kylmäksi ja laskelmoivaksi.

Pari vuotta myöhemmin, olimme jo sopivassa murkkuiässä, esitys uusittiin. Koska edellinen kokemus oli ollut niin voimakas, halusin nähdä elokuvan uudelleen. Pyysin mukaan ystäväni - pojan joka ei ollut poikaystävä vaan hyvä ystävä. Ja taas istuttiin puupenkeille...ja se alkoi heti. Ystäväni hoki ikävystyneenä p...se puutuu ja kolisutti penkkiään ja minua ärsytti ja siinäpä se leffanautinto olikin.

Vielä kolmas kerta aikuisiässä. Elokuva tuli telkkarista ja päätin tarkistaa, miltä nyt tuntuisi. Suljin töllön leffan puolivälissä mutta se ei ollut välttämättä elokuvan syy. Suuret elokuvat sopivat parhaiten suurelle kankaalle - se on vankkumaton käsitykseni näinä kotiteattereiden kulta-aikoinakin.

Viimeisestä kokemuksestakin taitaa olla parikymmentä vuotta, joten josko taas...

Haasteen takana olleesta keskustelusta täytyy sanoa, että tunne jäi jotenkin puisevaksi ja osa keskustelusta meni ohi, koska katselin nauhoitettua versiota melkoisen myöhään. Mutta keskustelu on nauhalla, joten kuuntelen sen vielä uudelleen.