Huh huh! Tulen vähän jälkijunassa, sillä minulle sattui aika tylsä juttu. Vaelleltuani aikani jalkapatikassa Kiinan eteläisellä maaseuduilla löysin illansuussa pienen majatalon, johon päätin asettua yöksi.

Taloa piti iäkäs pariskunta, jonka kanssa asiat hoituivat viittomalla. Majatalo oli todella todella vaatimaton eikä kovin siistikään, mutta kyllähän yksi yö aina...Asetuin siis huoneeseeni ja sain sinne pian höyryävän kuumaa teetä. Siinä ilmanalassa se tuntui ensin kummalliselta, mutta rauhoitti mainiosti. Olin niin väsynyt, että nukahdin heti.

Yöllä alkoi kuulua ja tuntua merkillistä napsahtelua ja ikään kuin jotakin olisi putoillut peitolleni. Sataa ja katto on tietysti tältä kohden rikki, ajattelin ensimmäisenä. Sytytin katonrajassa killuvan paljaan sähkölampun.

Eipä satanut. Vuoteeni viereinen seinä liikkui. Tarkemmin katsottuna jokin liikkui. Seinä oli täynnä valoa pakenevia TORAKOITA. Jokunen vilisti täkkini päällä ja lakanattomalla nuhruisella patjalla. Yäk!

Päätin pitää valot päällä. Siirsin pienen jakkaran ikkunan ääreen, ravistelin torakat täkistä parhaani mukaan ja istuin odottamaan aamun valkenemista. Silloin se alkoi, hillitön kutina! Eikä se ole vieläkään päättynyt. Olen aivan paukamilla ja vereslihalla.

Nyt olen lähtenyt majatalosta ja etsin naisen viittomalla antamien ohjeiden mukaan luonnonparantajan asumusta. Ja nyt rupesi päätäkin kutittamaan, ettei vain niitä toisia T-kirjaimella alkavia.

Tällä siis mukaan Ainon Eläinsafarin T-päivään.