Ensimmäinen jouluteko syntyi helposti ja heti aamusta. Tänäänhän on joulukuun ensimmäinen päivä, aika ja lupa avata joulukalenterit. Sen verran lapsellinen olen, että jouluinen kuvakalenteri on minulle yhä traditio. Voisi melkein sanoa pyhä traditio. Hankin sen yleensä jo Helsingin kirjamessuilta, useimmiten katolisen myymälän osastolta. Ja lähes aina se on keski-eurooppalainen kaupunkimaisema. Ja säilytän sitä työpaikallani, siis itsekäs jouluteko.

Yllä on siis osa tämän vuoden kalenterista, sillä se jatkuu vielä kummallekin sivulle ja muodostaa yhdenlaisen näyttämön, joka seisoo omilla jaloillaan kirjahyllyn päällä.

Niin, tänä aamuna tuota ykkösluukun avaamista edelsi tuikkujen sytyttäminen ja englantilaisen jouluisen kuoromusiikin lataaminen soittimeen. Sitten sellofaani pois ja ensimmäisen luukun kimppuun. Täytyy kyllä tunnustaa että olin jo eilen vähän valmiiksi katsellut, mistä tuo ykkösluukku löytyy. Hui!

Ikkunaluukkujen takana  kaksi lapsosta katseli kynttelikköä.

Tarkoitukseni oli vielä hetki makostella joulutunnelmaa, mutta eikös ovesta ruvennut lapaamaan väkeä saman tien. Kivaa! Tuttuja ihmisiä tuvassa ja puhelimessa, siitähän joulumieli vain parani. Kyllä tässä on aikaa makostellakin!

Tulkaapas mukaan Jouluteko-haasteeseen, vaikka ei tämä nyt mikään haaste sillä tavalla ole. Siis postaus tänne....