Etsiessäni luontaisparantajaa, jolta voisin saada rohtoa puremiini, päädyin lopulta Mongoliaan, aivan Kiinan raja-alueille. Oikeastaan kukaan ei täällä tunnu tietävän, olemmeko Kiinassa vai Mongoliassa.

Näin vain merkillisen ihmisvirran matkalla jonnekin; vanhoja koppiautoja, ratsastajia, jalan matkaajia...Kaikki olivat matkalla jonnekin ja ilmassa oli urheilujuhlan tuntua! Koska kukaan ei ollut koskaan kuullut etsimästäni parantajasta ja enkä tiennyt mitä muutakaan olisin tehnyt, liityin iloiseen joukkoon.

Perillä ei missään minulle selvisi, että olin vuosittain järjestettävien suurien laukkakisojen lähtöpaikalla. Kisaeläimenä olivat mongolianponit ja sen muunnos UJUMQIN. Molemmat pienehköjä sitkeitä eläimiä, joita minä en ainakaan pystynyt erottamaan toisistaan, joten kuvassakin on varmasti molempia.

Laukkamatka ei ollutkaan mikään englantilaisille täysverisille tehty rata, vaan runsaan kahdenkymmenen kilometrin pituinen lenkki. Nopein voittakoon! Ja voittajalle oli luvassa kylpylämatka Mustanmeren rannalle Odessaan. Jännittävää!

Tällä kortilla mukaan Ainon eläinsafarin U-päivään.