Nyt kerron jouluteosta, joka on vielä tekemättä. Minulla on tapana osallistua muutaman kerran vuodessa ortodoksiseen palvelukseen. Tänään on sellainen päivä. En ole itse ortodoksi, mutta isäni oli. Isän esimerkkiä on seurannut myös eräs läheinen sukulainen, joka tänä syksynä on saanut teologiset opintonsa päätökseen. Tai mistäpä minä tietäisin, kuinka pitkälle hän tähtää.

Illan tilaisuus ei ole mikään aivan tavallinen palvelus, sillä sitä edeltää muistopalvelus eli panihida, jota sukulaiseni on seurakunnaltaan toivonut, jotta voimme muistaa isääni Santtua. Toki panihidassa kaikki siihen osallistuvat saavat muistaa omia rakkaitaan. Tapa on minusta kaunis ja erityisen arvokkaaksi illan tekee se, kuinka juuri opintonsa päättänyt haluaa muistaa henkilöä, joka vaikutti hänen valintoihinsa.

Isäni kuolemasta tuli juuri kuluneeksi kaksikymmentä vuotta ja kun tuossa aamusella ajelin töihin, ajattelin kuinka paljon vieläkin kaipaan häntä.

Niin, samalla saamme tilaisuuden muistaa tuota opintonsa päättänyttä. Tein hänelle itselleni mieluisesta atc-kortista onnittelukortin, se on tuossa kuvana. Lisäksi hän saa aivan pienen lahjan, josta en voi tässä kertoa, sillä ainahan on pieni riski...