Liikkeeseen tuli aamupäivästä tyttö, nuori nainen mutta hyvin nuori. "Mä en rakasta mitään niin kuin vanhojen kirjojen tuoksua", hän sanoi ja painoi nenänsä Anna-kirjaa vasten. Hän etsi kirjaa, jonka avulla voisi opiskella swahilin kieltä. Ja löysi.

Myöhemmin saapui rouva, joka  etsi Helvi Juvosen runoja. Lompakossaan hänellä oli lapulle kirjoitettuna runo "Pikarijäkälä", Juvosen kokoelmasta "Pohjajäätä". Hän lausui runon minulle. Se oli hyvin kaunis. En vain kehdannut pyytää, että olisin saanut kopioida sen. Etsin tuon runon vielä käsiini ja teidän luettavaksi. Runo on kuulemma joskus 50-luvulla valittu Suomen kauneimmaksi. En tiedä kyllä kuinka ja kenen toimesta.

Mutta onnekkaaksi tunnen itseni nämä ihmiset tavattuani!