Huh huh, kaikea sitä voi tapahtua yhtenä sataisenharmaana maanantaina, kun lähtee kirpparille...

Olen pidemmän aikaa vältellyt tiettyjä sivuja ja aiheita, koska tiedän että jos niihin uppoan, se on menoa. No, vähitellen olen noita sivuja ruvennut kuitenkin yhä tiuhemmin ihastelemaan. Sitten siirryin katselemaan malleja, josko jotain ihan pientä yrittäisi tehdä valmiiksi...josko joskus tulisi jostain vastaan joku duunailtava. Vaikka ei kai...etsijöitä taitaa olla niin paljon...

Mistä ihmeestä voi olla kyse?! No NUKKEKODISTA tietenkin.

Ja kuinkas sitten kävikään...Luulin jo katsoneeni kaikki kirppispöydät läpi, kun yhdellä pöydällä nököttikin, ihan jostain pudonneena, nukkekoti. Rumin sellainen minkä olen ikuna nähnyt. Lähestyin sitä varoen: Punaiset ulkoseinät, kirkkaansininen katto, kummallinen vihreä kattolista. Kaksi kerrosta, ikkunoiden kohdalla aukot, seinissä jotain tapetinriekaleita. Ja savupiippu, maalaamaton lasten rakennuspalikka...

Katossa kiinni lappu, TEE TÄSTÄ TYTTÄRELLESI MIELEINEN! Vai tyttärelle...

Siihen unohtuivat ajatukset kalastajamökistä, majakasta, ratavartijan talosta...Nyt olen kotona, kymmenen euroa köyhempänä ja nukkekodin aihiota rikkaampana.

Ja nyt ovat hyvät neuvot kalliita: mistä ikkunat, kuinka saisi portaat alhaalta ylös, pitäisikö talo rapata ja kuinka se tehdään. Pitäisikö katto irrottaa ja sitten vasta ryhtyä rustaamaan yläkertaa. Ja kumpi ensin, sisä- vai ulkopuoli. Huh!

Ja kun tuo talo on niin turkasen tylsä, niin pitäisiköhän siitä todellakin tehdä 60-luvun ja oman lapsuuden kukkanen eikä yrittääkään mitään viehkompaa. Projekti sekin.

Yritän saada töllistä pikaisesti kuvan, että saatte töllistellä. Tällä koneella en pysty kuvia käsittelemään, joten pian pian. Ja huomioikaapa tuon uuden kategoriani otsikko: NukkekodiT vaatimattomasti.