Kummallista. Kiinassahan on enemmän amerikkalaisia ilmiöitä kuin Amerikassa. Yhtäkkiä mieleeni tuli nimittäin nähdä Hong Kong, vaikka ennakkokäsitykseni tuosta erityisalueesta ei kovin hyvä ollutkaan.

Yllätyinkin kovasti, sillä pilvenpiirtäpaljoudestaan huolimatta kaupunki näytti ihmeen freesiltä ja vehreältä. Tai ehkä juuri sen ansiosta - kaikki kaupungin asukkaat kun oli asutettu pysty- eikä vaakasuunnassa.

Pilvenpiirtäjien väleihin jäi siistejä puistoalueita, joiden istutuksissa riitti katsomista. Ja sitten, keskellä erästä tällaista puistikkoa näin nuoren naisen leikkimässä kahden kissansa kanssa. Aluksi näkymä oli kovin viehättävä, mutta vähitellen kissojen sihinä ja kynneniskut kävivät hurjemmiksi ja tytön lempeä ääni yhä kiukkuisemmaksi.

Kysyin mitä tyttö puuhasi. Hän vastasi mitä erinomaisimmalla englannilla saaneensa nämä kissat lahjaksi amerikkalaisilta sukulaisiltaan - hän kun oli syntyperältään kiinalaisamerikkalainen. Kissat olivat ragdoll-rotuisia ja rotunsa ainoat yksilöt Hong Kongissa ja melko varmasti myös koko Kiinassa.

Tytön tarkoituksena oli opetaa kissat käyttäytymään sievästi ja myydä ne tulevana viikonloppuna suuressa kissanäyttelyssä. Hän uskoi saavansa kissoista hyvän hinnan, kiinassa kun ollaan nyt kovasti kaiken erikoisen ja vähän ylellisenkin perään. Rahan tyttö aikoi käyttää leikkaukseen, jolla hänen pituuttaan voitaisiin kasvattaa muutamilla senteillä.

Mutta kissat eivät suostuneen yhteistyöhön. Toisin kuin ragdollit yleensä ne eivät olleet kiintyneet omistajaansa - häneen - eivätkä heittäytyneet nimensä mukaisesti räsynukkemaisen veltoiksi kun ne otti syyliin. Niitä ei ylipäänsä voinut ottaa syliin, koska ne raapivat ja purivat kovin.

Kyselin kissojen ikää ja kuinka kauan ne olivat olleet tytöllä ja oliko tällä entuudestaan kokemusta kissoista. Selvisi, että kissat olivat saapuneet Hon Kongiin edellisellä viikolla pitkän merimatkan päätteeksi. Eläimet olivat hyvin nuoria eikä tytöllä juuri ollut ollut aikaa niille.

Tyttö kysyi puolestaan olinko minä kissa-asiantuntija, koska vaikutin siltä. Valehtelin sujuvasti olevani, sillä halusin auttaa kissoja. Kehuin niitä kovasti ja hienoja eläimiä ne olivatkin. Sanoin, että tytön aikataulu oli liian kiireinen, hän ei voisi viedä kissojaan näyttelyyn näin pian. Neuvoin häntä antamaan kissoille enemmän totutteluaikaa ihan kotipiirissä. Sanoin vielä, että kissojen myynti tässä vaiheessa olisi hullua, sillä kissankasvattajana hän voisi myöhemmin ansaita paljon enemmän kuin myymällä nämä kaksi nyt. Sitä paitsi kissankasvattajana hänestä voisi tulla myös kuuluisa.

Mutta tärkeintä olisi huolehtia näistä kahdesta yksilöstä nyt erityisen hyvin!

Ihme ja kumma, minun onnistu nykäistä oikeasta narusta. Tyttö rupesi katsomaan kissojaan aivan toisella silmällä. Hän päätti pitää kissansa ja tähdä niistä Hong Kongin kuuluisimman kissakaksikon!

Kiitokseksi neuvoistani tyttö lupasi näyttää minulle yhden asian, josta varmasti pitäisin! Mutta se selvinnee myöhemmin...

Tällä tarinalla ja kortilla mukaan Ainon eläinsafarin R-päivään...