Tämä on ensimmäinen aamuni pariin kuukauteen kun heräsin ja lähdin töihin ilman epävarmuutta ja viimeisinä viikkoina pelkoakin. Ikkunan takana on harmaata mutta aurinko paistaa, vaikka olo tuntuukin hieman uupuneelta!

Kerrotaanpas siis tarina:

Kolmisen kuukautta sitten eräs läheinen ihminen sairastui vakavasti ja yllättäen. Vappu aatonaattona kuoli ystävä, jonka kanssa olen ollut tekemisissä parikymmentä vuotta lähes päivittäin. Samoihin aikoihin rintani vasen puoli kipeytyi...

Ajattelin että kyse on sydämestä, nuo kertomani asiat ovat tuntuneet raskailta eikä talvi Jokelan ampumatapauksineen ja kaikkine muineen ole ollut mitenkään helppo. Mutta mitään ei löydy. Jatkan hiljaista pohtimista, en halua pelotella perhettä, mutta muutun koko ajan ärtyisämmäksi.

Lihaskipu, liian tiukat urheilurintsikat...kyllä sitä keksii...kunnes PUM viime viikolla rupesin löytämään patteja tuosta kipeästä rinnastani. Painelin, puristelin, patit kasvoivat, samoin pelko ja epävarmuus. Viikonloppu työasioissa Sysmässä oli painajaista, vaikka yleensä olen nauttinut Päijänteen kauneudesta, rantasaunasta ja kollegojen seurasta.

Maanantaiaamuna ponkaisin varhain pystyy, marssin puhelimine pihalle ja sain ajan terveyskeskuksesta - samalle päivälle. Ja vielä naislääkärille niin kuin olin toivonut.

Menin paniikissa vastaanotolle, lääkäri oli todella etevä, rauhoittava ja asiallinen. Tutkittuaan hän totesi, ettei mitään hätää pitäisi olla, pattini joita hänkin löysi kolme eivät sovi syöpäkasvaimen kaavaan. Sain kuitenkin lähetteen mammografiaan ja kaikki pistettiin kiireellisenä eteenpäin, koska tuo lääkäri huomasi ettei mielialassani ole kehumista.

Pääsin mammografiaan heti keskiviikkoaamuna eli eilen. Samalla tehtiin ultra. Ei mitään hätää. Patti jota nyt patiksi voi kutsua koostuu rasvasta eikä sille tehdä mitään. Toki kun minulta kysyttiin haluanko ohutneulanäytteen vastasin kyllä ja se otettiin, mutta mahdollisuus että siitä jotain löytyisi on teoreettinen. Toki. Tulos tulee viikon kuluttua mutta kyllä minä olen jo päättänyt huokaista.

Mitä sitten tein kun tulin ulos tuolta lääkärikeskuksesta? Soitin miehelleni ja sanoin: Nyt voidaan pistää kädet kyynerpäitä myöten ristiin. Kyllähän siinä tuli hetken hiljaisuus, en tiedä miten minä ollistuin valitsemaan sanani niin epäsopivasti.

Illalla menin ystävän kanssa syömään Järvenpäähän avattuun uuteen ravintolaan ja elämä tuntui todella hienolta!

No, läheiseni on yhä sairas ja ystäväni kuollut. Silti, kun epävarmuus omasta terveydestä väistyy, jaksaa varmasti paremmin. Ja toivottvasti myös ymmärtää niitä, joiden kohdalla hälytys ei olekaan väärä...

Tuusulan terveyskeskuksen toiminta saa minulta täydet pisteet, samoin yksityinen lääkärikeskus joka hoiti hysteerisen naisen jatkotutkimukset. Aion kyllä toimittaa terkkariin kiitoskortin, sitä lajia sinne ei varmasti liikaa tule!