Islannissa tekemäni upean ratsastusvaelluksen jälkeen päätin kuin päätinkin käyttää tilaisuuttaa hyväkseni ja lentää eteenpäin New Yorkiin - olinhan jo "puolimatkassa". USA sinänsä ei minua matkakohteena houkuta, mutta New York ja etenkin Brooklyn siellä kyllä.

Ensimmäisenä päivänä en kuitenkaan päätynyt Woody Allenin kulmille eikä allenjazz suostunut soimaan korvissani. Vaikka kuinka yritin katsella kaupunkia suosikkiohjaajani silmälasien läpi, näin vain korkeita ja kolkkoja pilvenpiirtäjiä.

Tempaisin lasit päästäni ja siinä se oli, ujo valkoinen jänis kyyryssä valtavan rakennuksen seinustalla. Ehkäpä maailmanmatkaajan on sittenkin paras käyttää omia lasejaan?

Voiko tällaista olla! Aivan kuin pieni enkelin siipi olisi pyyhkäissyt poskeani. Olin onnekas, New York oli sittenkin tutustumisen arvoinen kaupunki.

Päätin odottaa seuraavaan päivään, tässä oli yhdelle tarpeeksi...

Tällä kuvalla ja tekstillä mukana Ainon eläinsafarin J-päivässä.