Elämä kun on mitä on - pienempiä ja suurempia suruja ja takapakkeja ja pienempiä ja suurempia ilon ja riemun aiheita - niin otetaanpas nyt nämä parin viime päivän ilonaiheet esille.

Eilen aamulla kun yritin lähteä töihin, yhä väsyneenä ja itselleni ärtyisänä siitä, etten taaskaan ollut noussut ajoissa ylös, puhelin soi. Siinä kiireessä ajattelin etten vastaa en, joku asiakas kuitenkin valittaa - syystäkin - etten ole ajoissa paikalla.

Onneksi vastasin. Toisessa päässä oli nimittäin paikallisen korjausompelimon pitäjä, jonka kanssa olin joskus syksyllä puhunut jäännöstilkuista ja saanutkin kassillisen.

 - Sinäkö se niitä nukkisjuttuja teet? hän kysyi.

 - Joo, vastasin varovaisesti kuten ainakin epäluuloinen ihminen joka ei tiedä mistä on kysymys.

 - Täällä olisi kassillinen näitä tilkkuja. Hävisi tuo sinun puhelinnumerosi mutta netistä löysin tiedot. Ensin soitin kyllä Vantaalle väärällä ihmiselle mutta nyt tärppäs.

 Oho! Kylläpä tulin iloiseksi. Lupasin hetimiten hakea kassin ja tänään sitten hainkin ja siitä kyllä riittää yhteen sun toiseenkin pikkujuttuun. Maailmassa on siis vielä tällaista pyyteteettömyyttäkin jäljellä.

 Kun sitten tulin eilen töihin, minua odotti sähköposti lapsuudenystävältä, joka on seurannut  Joulukalenteriani ja siitä tykännyt. Ihanaa! Vielä en ole hänelle vastannut mutta pian pian...

 Tänään sain sitten tiedon, että olen voittanut arvonnassa Annen kiertävän materiaalukuoren loput matskut pienellä lisäyksellä. Ja Ainukan arvonnassakin minulla on ollut onnea.

 Tällaisista ja monista muista palasista se ilo ja onni kasaantuu!