Tukholmasta Ainon eläinsafari jatkui Kööpenhaminaan. Ja niin kuin joskus tällaisilla matkoilla käy, kolmantena päivänä iskivät yksinäisyys, yleinen surkeus ja matkaväsymys. Niinpä päätin mennä katselemaan kuuluisan Tivolin vilskettä - näin Halloweenin aikaan siellä pitäisi näkyä tuhansia kurpitsalyhtyjä, olen kuullut.

 

Olihan siellä niitä, mutta enemmän minua kiinnosti pieni, yksinäiseltä näyttävä COCKERSSPANIELI, joka kyhjötti pimenevässä illassa turistimainos kaulaansa ripustettua. Haa! Tuostapa voisin saada ystävän ja matkakumppanin.

 

Mietin kuinka pääsisin juttusille ja keksin mielestäni hienon avausrepliikin:

 

"Hei! Nyt minä tiedän miksi täällä Tivolissa on niin siistit kulkuväylät".

 

"Hä", tokaisi koira ja käänsi katseensa toiseen suuntaan.

 

"No kun sinä lakaiset joka paikan korvillasi", jatkoin urhokkaasti.

 

"Vai niin. Ja odotapas kun näet ystäväni vihikoiran - Tivolin vahtikoirien johtajan. Hänellä vasta pitkät korvat on, hampaista puhumattakaan!"

 

Voi ei. Minä kun olin ymmärtänyt, että kaikki tanskalaiset ovat niin niin ystävällisiä. No, en jäänyt odottamaan. Onneksi huomenna on uusi päivä ja matka jatkuu!