Nyt ollaan sitten pahan kerran myöhässä. Mutta voin selittää. Hevoseni saapui vihdoin sinä merikotkan yönä tänne Ahvenanmaalle. Mukanaan sillä oli tuttu hoitajansa, joten se oli selvinnyt matkasta paremmin kuin olin uskaltanut toivoa.

Silti se vaikutti hieman voipuneelta. Ystäväni, jonka luona olen nyt asustanut täällä Maarianhaminan liepeillä, lupautui ottamaan myös heppani muutaman päivän täyshoitoon talliinsa. Sitten lastaisimme pollen hänen traileriinsa ja hän lähtisi ajamaan meidät mantereelle, kun oli muutenkin asiaa siihen suuntaan.

Suunnitelma vaikutti hyvältä ja parin päivän lepo sopi minullekin, joten näin päätettiin.

Kun sitten eilen heräsin, näin ikkunastani nuorion ja ystäväni sitä kohentamassa. Menin katsomaan mitä oli tekeillä. Mitä, miksi ihmeessä hän poltti maasta kiskomiaan komeita marjapensaita. No, ÄKÄMÄPUNKKIEN vuoksi tietysti. Ne olivat vallanneet vanhat pensaat ja uhkasivat siirtyä muihinkin kasveihin, joten muuta neuvoa ei ollut.

Olemmekin nyt puurtaneet aamusta iltaan tässä hommassa ja kivaa on ollut. Näin ystävänikin sai hieman vaivanpalkkaa. Jotain hauskaa ajattelimme vielä tehdä, ennen kuin suuntaamme maasturin keulan kotia kohti. Saas nähdä...

Tällä kortilla mukaan Ainon eläinsafarin Ä-päivään.