Seuraavana päivänä jäimme päiväksi redille Hampuriin. Kun en ollut ikinä kaupunkia nähnyt ja vapaatakin oli, päätin viettää päivän kaupungilla. Vaan kuinkas kävikään. Yhden vilkkaan tien risteyksessä tapasin suuren ETANAN, joka oli kuitenkin kovin pieni tien ylitystä ajatelle.

Tarjosin hänelle kyytiä kämmenelläni, mutta kotelon torjuvasta asennosta päätellen hän halusi selvitä itse. Niinpä sovimme, että astelisimme yhtä matkaa puistoon, jossa hänen oli tarkoitus viipyä talven yli.

Mutta oi ja voi! Niin kuin kaikki tiedämme, etanat eivät ole kovin nopeita. Matkaan kului kuusi tuntia ja kun vihdoin päädyin satamaan, huomasin jääneeni ahteriin. Sinne menivät vähäiset matkatavarani ja haaveet etelämerestä! Ei auta kuin suunnitella uudelleen.

Tällä kortilla mukana Ainon mainiolla eläinsafarilla.