Olipas eilen hieno työpäivä, aurinko muisti meidät vihdoin ja oli vähän vappufiilis. Rapasakka myynti ja ennen kaikkea yllätysvierailu piristivät vielä päivää!

Tätini miehineen oli päättänyt hienon kevätpäivän kunniaksi lähteä ajelulle jonnekin ja päätyivät katsomaan uutta liiketilaani. Siinä yläkerran erinomaisessa kahvilassa istuskellessa tulivat puheeksi koulusäästöt, se että kynienkin määrä taitaa olla melko rajoitettu. Tätini kertoi, että työelämänsä alkuvuosina hänellä oli käytössä kynäholkki kynän elinikää pidentämässä. Ja oli kuulemma ollut oikein mukava käytössä!

Lähes kaikesta vanhasta on nyt tehty uusvanhoja versioita ja vanhavanhat ovat huippukalliita. Mutta kynäholkit, eikö niitä kukaan muista näin ekoajattelun aikoina.

Tänään on sitten sellainen lasipallofiilis, aamulla kun avasi silmänsä niin tuli mieleen, että joku on juuri käynyt heilauttamassa ikkunan takana sellaista pienoismaisemaa. Tiedättehän, lumiukko tai tonttu tai joku saa niskaansa suuria hiutaleita, kun palloa kääntää.

Olen muuten lapsellisen ihastunut noihin esineisiin, yhä. Onkohan niillä jokin nimi, en ole kyllä keksinyt?

Töissä odotti iloinen yllätys, meidän mittakaavan mukaan isohko nettitilaus. Siihen kuuluvia kirjoja olenkin nyt aamupäivästä keräillyt.