Ryhdyin tuossa äsken tekemään korttia osallistuakseni haasteeseen, jossa on määrä tilittää pian päättyvää vuotta. Löysin mustan paperin ja päällystin sillä jääkiekkokortin, joita käytän usein ATC-korttien pohjana.
Päätin etten tee tuota korttia, kuvia ei ole mutta sanoja ehkä.

Tämä vuosi on ollut yksi aikuiselämäni raskaimmista. Olen - ja läheiseni tietysti myös - menettänyt yhden pitkäaikaisen ystäväni ja runsas kuukausi sitten hyvästelimme mieheni sisaren, koko perheelle läheisen. Alkukesästä nukkui pois kummitätini, eräässä elämäntilanteessaan hänen tukensa ja lämpönsä pitivät varmasti nuoren naisen elämäni jonkunlaisessa suunnssa. Hänen kohdallaan jäin suremaan sitä, että yhteytemme oli viimeisinä vuosina varsin hatara ja satunnainen.

Ystäväni Aino Anneli sananmukaisesti nukkui pois Vapun alla, juhlapäivän joka oli hänelle tärkeä. Aina kun ajattelen häntä, näen hänen kelluvan aalloilla sinivuokkojen keskellä, talvellakin.

Leila Annelin poismenosta on vielä aivan liian lyhyt aika ja hänen sairastamisensa on vielä liian lähellä, että osaisin ajatella asiasta mitään. Jotenkin tuntuu, että hän katselee ja naureskelee meidän kompasteluamme täällä maapalolla jostakin pilven laidalta. En tiedä. Ehkä ajattelen näin siksi että se tuntuu helpommalta...

Kyllä tähän vuoteen on mahtunut paljon muutakin, vaikka tuo musta puoli tuntuukin syöneen aimo-osan vuodesta. Ratsastus on yksi niistä asioista, jotka ovat tuoneet iloa elämään. Samoin tämä alkuvuodesta perustamani blogi ja korttiharrastus sekä nyt ennen joulua hankkimani nukkekotiraakile sekä nukkisharrastus kaikkineen. Niin ja Järvenpään minikerho.

Joulukuussa olen vihdoin toteuttanut haaveeni ja ryhtynyt käymään kuntosalilla. Ajattelin aloittaa niin ettei tarvitse antaa mitään katteettomia uudenvuoden lupauksia. Yllätys yllätys, eihän se mitään pakkopullaa olekaan! Päinvastoin! Olin aina kuvitellut, ettei mikään ole niin tylsää kuin pyörällä polkeminen jossakin tunkkaisessa salissa. Hui hai! Kokeilin eilen ja sepä vasta hauskaa oli. Olen nauttinut myös omasta saliohjelmastani, venyttelyistä, bodybalancesta, jättipalloista...Kun aloitin tavoitteeni oli tuntea oloni paremmaksi ja se on jo nyt onnistunut. Olen kuin mikäkin matkasaarnaaja, mutta nyt tuntuu siltä kuin jokin puuttuva palanen olisi loksautettu paikalleen elämässäni.

Mitä muuta tänä vuonna...töitä toki mutta ei niillä tehoilla millä pitäisi. Kompastelua peruskoulun viidennellä luokalla lapseni kanssa, mies joka vaihtoi keväällä työpaikkaa - huomattavasti kiivastahtisempaan mikäli olen oikein päätellyt. Tällaista, tasaistakin. Tulevalle vuodelle taidan vielä väkästää kortin. Vanha vuosi pitäisi olla kutakuinkin pulkassa!