Kun nyt kerran Aasiaan lähdetään, niin miksei sitten vähän pidemmän kaavan mukaan. Pohdiskelin, minne ei ehkä tämän jälkeen tulisi mentyä. Päädyin valitsemaan Nepalin. Olen jostakin lukenut, että täällä järjestetään sellaisia norsusafareita. Aasian norsun selästä voit kaikessa rauhassa ihastella Nepalin tiikeriä, sillä tuo upea kissapeto ei tohdi hyökätä täysikasvuista, voimissaan olevaa kärsäkästä vastaan.

Nyt olen siis täällä ja odotan safarille pääsyä. Tulevan matkakumppanin olen jo tavannutkin, hän on tuossa kuvassa. Mutta en tiikereitä, vielä. Jännittävää.

Pääsy tänne Napalgunjiin, josta reissut Bardian kansallispuistoon tehdään, ei käynyt aivan helposti. Ensin lento Katmanduun ja sieltä vielä toinen viidensadan kilometrin lento. Kone oli vähän sitä sun tätä ja välillä lennonjohtokaan ei tuntunut tietävän, onko rautasiipemme maassa vai ilmassa.

Vähän oli papereidenkin kanssa ongelmia, ei tänne niin vain ängetä. No, avuksi piti ottaa Saksassa tapaamani kreivin suositukset, hänet kun tunnetaan maailman joka kolkassa. Ja jokunen dollarikin siinä vaihtoi omistajaa, ikävä kyllä, sillä lahjonta ei ole aivan jees.

Ymmärtänette siis, että olen hieman myöhässä aikataulusta. Tällä kortilla ja tarinalla mukaan Ainon eläinsafarin N-päivään.