Melkoisen rankan mutta mielenkiintoisen safarin jälkeen kaipasin jotakin helppoa: Valmiita järjestelyjä, hyvää ruokaa, lämpöä, merta...Päätin siis jatkaa matkaa pomminvarmaan turistipaikkaan, Thaimaan Pattayalle.

Eikä minun todellakaan tarvinnut pettyä. Löysin kaiken sen minkä olin halunnutkin löytää ja näin vain sen minkä halusin - kaikelta muulta ummistin silmäni.

Tehdessäni pikiä kävelyretkiä rannoilla katseeni kiinnittyi  outoihin Siaminlahdessa killuviin rakennelmiin.  Kuin kalanviljelylaitoksia mutta ei aivan. Paikallisilta sain tietää, että kyse oli osteriviljelmistä.

Sattumalta erään hotellin henkilökuntaan kuuluvan neitokaisen serkku tai serkunserkku tai jotakin omisti yhden tällaisen viljelmän ja pääsin sinne vierailulle.

Sain kuulla, kuinka herkkiä nuo kallisarvoiset osterit ovat ja miten helposti liian lämmin vesi aiheuttaa niille herbesviruksen - koko selostus thai-kielellä. Tuosta herbeksestä kuultuani minusta tuli jos mahdollista entistä osterivihamielisempi. Tosin kysehän voi olla jostakin muusta herbeksestä, vain osterista toiseen siirtyvästä. Kuten jo sainoin, selostuksen kieli ei ollut aivan ongelmaton.

Tästä päädynkin ihmettelemään, mistä osterivihamielisyyteni on saanut alkunsa. Joskus aika nuorena televisiosta tuli useampiosainen dekkari nimeltään "Pidättekö ostereista". Syystä tai toisesta olin päätynyt katsomaan sitä ja yhtäkkiä kun yhden pakastekaapin ovi avattiin, sieltä komahti esiin jäätynyt ihmisruumis. En ole vieläkään unohtanut tuota näkyä. Voisiko siinä olla selitys?!

Jos joku tunnistaa tämän -60-70-luvulla esitetyn kotimaisen sarjan, ilmoittautukoon. Kukaan muu ei nimittäin ole tunnustanut vielä nähneensä tätä sarjaa ja haluaisin varmistaa, ettei se sittenkin ole mielikuvituksen tuotetta!

Tällä löpinällä ja kortilla mukaan Ainon eläinsafarin O-päivään.