Jaahas, eilinen, tai oikeastaan viime öinen ähdistys on päästänyt otteensa. Tämä on uusi päivä, uudenuutukainen. Heräsin nimittäin niin reippaana, että ihan pesin ja föönasin hiukseni, ajoin parran :)), vaihdoin kauhtuneen teepaidan tilalle uuden ja sovitin mieleisen korun peilin edessä. Hujuhajua tietenkin mutta naama kiristää, kun kosteusvoide on loppu!

Sitten vielä vähän korkoa jalkaan ja uusi kevättakki, jonka ostin kaappiin odottamaan Budapestin matkalta jääneistä rahoista - minähän olen en kuin uusi ihminen vaan uusi ihminen!

En nyt väitä, että ulkoasu on ihmisen mitta. Mutta itse olen sellainen, että jos mieli on tylsä, ei jaksa yhtään peiliin kurkata. Ja kun mieli on hyvä, jaksaa jos on jonnekin menossa ja vaikka itseään ei muuksi pysty muuttamaan, niin yleensä mieliala tästä  vielä paranee. Voisiko tuota enää mutkikkaammin sanoa.

Mutta kuinka tämä on selitettävissä. Menet yöllä nukkumaan synkkänä kuin savupilvi ja heräät aamulla iloisena kuin leppäkerttu. Sitä en ole keksinyt.

Enkä ole vielä tapellut, edes kinastellut, kenenkään kanssa. Tarkoitan siis poikani kanssa. Ja mies onkin jo turvassa työpaikallaan ja minä omallani.

Mutta kello 13 minä suljen ovat ja lähden messukeskukseen harrastemessuille, tarkkaa nimeä en nyt muista. Pitäisi löytyä nukkisjuttuja ja muita minejä ja ihan perinteistä askarteluhommaa. Jopa duunattuja heppoja! Ne on ihan pakko nähdä!