Nyt tulee sitten sitä muuta löpinää ja kapinaa! Olen jo jonkin aikaa suunnitellut meneväni katsomaan Disney-versiota Saiturin joulusta. Tänään - monestakin syystä kurjan päivän päätteeksi - suuntasimme sitten porukalla leffaan piristymään.

En nyt ole mikään Disney-leffojen fani, mutta joistakin pidän, koska ne ovat visuaalisesti kovin kauniita. Sellaiseksi voisi sanoa Rottatouta näistä uudemmista. Ja hauskakin se oli!  Ja pomminvarmasti näistä leffoista ei tule paha mieli, vaikkeivät ne mitään hengenlentoa olekaan.

Minulla oli myös aivan tietty tarkoitus juuri tämän elokuvan suhteen. Halusin katsella mahdollisimman sievisteltyjä englantilaisia taloja - nukkekotini vuoksi. No. Tässä elokuvassa kolmeneljännestä oli silkkaa goottilaistyylistä kauhua, loputtomasti jatkuvaa unta, putoamisia, takaa-ajoa ja vielä karjuva joulupukin esi-isä. Jokusen ovikranssin taisin siinä ikävystymisen lomassa nähdä...

Olihan siinä symboliikkaa, mutta kun se ei ainakaan minun osaltani oikein toiminut.

Jos siis haluatte nähdä hyvänmielen jouluelokuvan, älkää nyt ainakaan menkö katsomaan Saturin joulua. Älkääkä viekö sinne pieniä lapsia tai herkkiä immeisiä muutenkaan. Toki ikäraja on 11 vuotta ja sitä kyllä vähän ennakkoon ihmettelinkin....Tiesinhän minä ettei tuo Dickensin teos ole mikään maailman valoisin, mutta...elokuva-arvostelun lukeminen ennakkoon olisi ollut paikallaan!