Näyttää siltä että tämä Yleinen-kategoria alkaa täyttyä pelkistä avunpyynnöistäni näissä blogiasioissa. Siis jotakin muuta välillä..

Tänä armaana sunnuntaiaamuna läksin koiramme Momin - oikeasti Rob - kanssa aamuhyppelylle metsään. Ja kyllähän hän hyppeli, Lentävä hollantilainen kun on.

Paluumatkalla oli oja ylitettävänä, sellainen jonka yli ei voi hypätä. Tiesinhän minä että pohja ja reunat ovat lumen alta umpijäässä. Mutta astua piti ja kaatua aika makeasti. No, ei siinä sen pahemmin tainnut käydä, peppu ja käsi tärähtivät pahan kerran, tissiliivit aukesivat ja pipo lensi pöpelikköön.

Näin kun asian tiivistää niin sellaistahan se elämä on. Astua pitää vaikka tietäisikin kuinka voi käydä...

Minulla on muuten nyt ihan oma bloginappi. Sen teki Blue. Hänen nappinsa ilmestyy sivuilleni heti kun kekkaan kuinka noita bloginappeja liikutellaan.