2102460.jpg

"Oli varhainen aamu, olin silloin seitsemänvuotias, kun näin enkeleitä. Olen siitä yhtä varma nyt kuin olin silloinkin. En ollut unessa, en nähnyt näkyjä, tiesin vain, että siinä ne olivat selvästi silmieni edessä, kirkkaina, etäisinä. En ollut hämmästynyt enkä pelästynyt. En tuntenut edes kunnioitusta, olin vain kauhean tyytyväinen. Tahdoin puhua niille ja koskettaa niitä."

Tämän mielestäni kauniin kuvauksen on kirjoittanut Äiti Alexandra. Teksti samoin kuin monia muitakin enkeleihin liittyviä löytyy Olli Seppälän kirjasta Näkymättömän hipaisu - Enkelit ennen ja nyt. Itse en kuuluu niihin, jotka ovat hurahtaneet enkeleihin. Onneksi olen välttänyt edes yhden hurahduksen. Mutta mutta...jotakin siinä on, kuitenkin...Ainakaan näon Joulun aikaan enkeleitä ei voi sivuuttaa...Lainataanpas vielä tuota samaista kirjaa:

Olen kysynyt monilta ihmisiltä: "Uskotko enkeleihin?" Yleisin vastaus on: "Uskon." Ja päälle tulee hymy.

Tämä taas oli kirjan kirjoittajan omaa tekstiä. Ja hymyjähän ei ole koskaan liikaa...

Nytpä haastankin hieman teitä joulukalenteriini eksyneitä, tällä kertaa en varinaisesti tekemään, vaan miettimään. Toistan siis tuon edellisen kysymyksen:

Uskotko enkeleihin? Tervetuloa blogiini kommentoimaan.

Ja kun nyt olen tuota kirjaa lainannut, laitanpa sen vielä tähän esillekin.

2112244.jpg