Mukavaa olisi, jos muutkin innostuisivat pohtimaan, mitä tuo kuukausi/lorunpätkä tuo mieleen. Ja jos pohdinnat yltävät korttiin saakka, kävisi linkittämässä.
Mikäli innokkaita on, laittakaapa kommenttia niin voin vaikka julkaista koko lorun blogissani etukäteen, sieltä voi käydä sitten katsomassa.
Mutta tässä tammikuun osuus:
TAMMIKUU
Tammikuussa tammipakkaspojat
lumella luo umpeen ojat.
Täydentelen vielä tätä postaustani, sillä yhtäkkiä mieleeni tuli ihana musiikillinen satukirja Neljä hyvää haltijatarta, joka myös seuraa vuoden kulkua kuukausittain. Ota vain on runollisempi ja minulle itselleni enemmän mielikuvia herättävä. Siispä ajattelin, että kulkekoot nämä lorut rinnakkain, niin on valinnanvaraa. Tai jos on uuttera, niin ainahan voi tehdä molemmat...
Siispä...
TAMMIKUU
Rauhallisen lekottelun nurkan
Yö peitteli hämärään,
Kamiinassa hiipuu kipinä,
Kynttilä loppuun käryää.
Runot tähän jälkimmäiseen kirjaan on kirjoittanut Diana Liiv.
Lisään siis tähän vielä molemmat lorut tai runorimpsut, joita korttikalenterin runkona on tarkoitus käyttää. Jompaa kumpaa tai sekaisin ja ainahan eri kuukausista tulee mieleen ihan muitakin juttuja.
Ensimmäinen on siis iki-ihanasta Hanhiemon iloisesta lippaasta, jonka runot on riimitellyt Kaarina Helakisa. Muistaakseni lippaan runot ovat englantilaista perua.
TAMMIKUU
Tammikuussa tammipakkaspojat
lumella luo umpeen ojat.
HELMIKUU
Helmikuussa helmenkirkkaat säät
kiillottavat järven jäät.
MAALISKUU
Maaliskuussa laulaa talitintit,
kuullaan trillit sekä kvintit.
HUHTIKUU
Huhtikuussa säikyt vesisäitä,
niityt nostaa pälven päitä.
TOUKOKUU
Toukokuussa kevät voiton perii,
karitsojen villat kerii.
KESÄKUU
Kesäkuussa alkaa kukkaisaika,
valoisien öitten taika.
HEINÄKUU
Heinäkuussa huojuu heinäpellot,
kilkattavat karjankellot.
ELOKUU
Elokuu on elonkorjuujuhlaa,
luonto antimiaan tuhlaa.
SYYSKUU
Syyskuu sulle omenoita syöttää,
metsästäjä vyönsä vyöttää.
LOKAKUU
Lokakuussa saat sä pähkinöitä,
syksyn yököt valvoo öitä.
MARRASKUU
Marraskuussa tuuli öisin itkee,
puista viime lehdet kitkee.
JOULUKUU
Joulukuu on viimein joulun kuu,
silloin vasta paljon tapahtuu.
Toinen runosarja kirjasta Neljä hyvää haltijatarta. Tyyli on sanotaanko slaavilaisempi, kirja on suomalais-virolainen yhteistyö.
TAMMIKUU
Takan edessä
Rauhallisen lekottelun nurkan
Yö peittää hämärään,
Kamiinassa hiipuu kipinä,
Kynttilä loppuun käryää.
HELMIKUU
Kohta reippaan laskiaisen
Valoisat pidot kohahtaa!
MAALISKUU
Kiuru
Kukkia niitty lainehtii...
Taivaalla valot väreilee...
Kevätkiurujen laulusta
Sininen avaruus helisee.
HUHTIKUU
Lumikello
Sinertävän puhtoinen
Lumikello, kukkanen!
Vieressänsä hyhmäinen
Lumen läikkä viimeinen...
Viimeiset kyyneleet
Menneestä murheesta.
Ja ensi haaveilut
Uudesta onnesta...
TOUKOKUU
Mikä yö! Mikä autuus kaikessa!
Kiitän sinua, rakas öinen maa!
Jäälohkareiden, tuiskun valtakunnasta
Rakas toukokuu taas puhkeaa!
KESÄKUU
Barkarodi (Italiaa, tarkoittaa gondolilaulua)
Mennään rantaan, missä laineet
Jalkojamme hyväilee;
Salaista suruansa tähdet
Ylitsemme loistelee
HEINÄKUU
Kommentit