Koska aion jutustella jatkossa melko paljon kirjoista, ajattelin nyt kertoa tuosta kirjamaustani ja lukemisestani yleensäkin. Luen siis paljon, olen aina lukenut paljon, tällä hetkellä 1-3 kirjan viikkovauhdilla - kirjoista riippuen. Ja uskokaa tai älkää, olen viime aikoina yrittänyt vähän vähentää lukemista. Tuli tuossa päivänä eräänä mieleen, että lukemisestakin voi muodostua "verho" itsen ja tuon muun elämäksi kutsutun väliin. Vai voiko?

Luen lähinnä kaunokirjallisuutta ja dekkareita. Kun tuo luokittelu on niin ontuva, niin sanotaan vaikka kertomakirjallisuutta jossa ei ratkota rikoksia ja kertomakirjallisuutta jossa ratkotaan rikoksia. Edellämainituissa pidän viipyilevistä, salaperäisiä ja kauniita elementtejä sisältävistä, ei aivan helppolukuisista kirjoista. Esimerkkeinä vaikka Nathalie Sarrauten Lapsuus, Göran Tundströmin Jouluoratorio sekä kotimaisista Raija Siekkisen koko tuotanto.

Dekkaripuolelta en etsi toimintaa vaan enemmän psykologista lähestymistapaa. En myöskään pidä kasvottomista, poliisin tai salapoliisin tms. työtään hoitavista tyypeistä vaan persoonista. Dekkareissa myös miljöökuvaus tai nostalgia-arvot saattavat nostaa kirjan tai kirjailijan suosikkilistalleni. Dekkareita en tosin lue moneen kertaan.

Suosikkdekkaristien lista on pitkä, joten oikaisen. Pohjoismaiset dekkaristit ovat mieleisiä, samoin britit. Amerikkalaisia luen aika vähän.

Mitä sitten lukisin, jos ehtisin. Esseitä mielelläni.

Mitä nyt luen? Meneillään on Sikalat. Tiedätte varmaan, ruotsalainen kirjailija, uutuus. Ei nyt ole kirja käsillä enkä vain muista tekijää, lisään sen myöhemmin ja kerron kirjasta muutenkin. Kunhan olen lukenut. Kai.

Tuo Sikalat liittyy sen kirjallisuuspiirin ohjelmaan, jossa olen syksystä käynyt. Nuo nk.pakkokirjat ovat vähentäneet valinnanvapautta sekä dekkarien osuutta, mutta ohjelmisto on ollut sitäkin mielenkiintoisempi: Mainitsemani Jouluoratorio, jonka olen lukenut aiemminkin, Orham Pamukin Lumi, Piin tarina sekä ruotsissa ilmestynyt siirtolaiskuvaus, täydentelen tätäkin tietoa myöhemmin. Siinä esimerkkejä, ehkä palaan niihin, ehkä en.

Kerron siis nykyisestä tilastani lukijana. Kausia on ollut kaikenlaisia, sen muistin erityisen selvästi kun taistelun jälkeen ryhdyin siistimään omia kotihyllyjäni. Monista kausista oli jo kulunut sen verran aikaa, ettei luopuminen ollutkaan niin vaikeaa. Lopulta.