Kylläpäs minä turisti tulin kunnolla huijatuksi. Uusi tuttavani, länsimaiselta nimeltään Mary, halusi esitellä minulle jonkun ystävänsä silkkiviljelmän. Tulisin siis näkemään oikeita SILKKIPERHOSIA vai ovatko ne nyt silkkiäisperhosia ja kuulemaan kuinka silkkiä valmistetaan.

Matkasimme kolme tuntia täpötäydessä kaksikerrosbussissa jonnekin maaseudulle päin. Vastaanotto viljelmällä oli ylitsevuotavan ystävällinen. Perillä näin kuin näinkin jokusen mulperipensaan ja kyllä siellä perhosiakin näkyi. Esitelmä oli pikainen ja hyvin epäselvällä englanninkielellä suoraan paperista luettu.

Sitten minut kiidätettiin suureen halliin. Vuorossa olisi show, josta minulle ei ollut ennakkoon mainittu lainkaan. Tuo show tuntui olevan koko jutun juju.

Halli oli täynnä mitä upeimpia silkkiluomuksia ja mitä epämääräisimpiä valmiiksi pussitettuja tekokuituisia maotakkeja. Langanlaihat mallitytöt sipsuttivat edestakaisin ja oppaani Mary supisi minulle vaatteiden hintoja. Hän osasi ne kaikki ulkoa. Tajusin että hän saa tästä jonkinlaiset provikat. Tunsin itseni yhtä huijatuksi kuin joskus aikanaan, kun minut oli Portugalissa houkuteltu lomaosake-esittelyyn.

Tuosta lähes käsirysyyn päättyneestä esittelystä viisastuneena ostin jonkun halvan tekokuituisen puseron, joka muuten osoittautui minulle liian pieneksi, vaikka oli sikäläistä kokoa XXXL.

Poistuin paikalta vähin äänin. Myrtynyt Mary jäi kaakattamaan isäntäväen kanssa. Eikä epäilystäkään mistä he puhuivat...Mutta silkinvalmistuksen salat eivät minulle tällä reissulla auenneet.

Tällä tarinalla ja kortilla mukaan Ainon eläinsafarin S-päivään.